Viimeinen neuvola ennen laskettua

Mulla oli tänään aamulla viiminen neuvolakäynti ennen ensviikon maanantaita, tasan viikko jäljellä laskettuun. Sanottiin kyllä, että jos ei käynnisty ennen 26.11. niin mun pitää tulla käymään, että saa sitten varata ajan keskussairaalaan niin, että käynnistetään viimeistään 29.11 torstaina. Toivottavasti käynnistyy itellään, meinaan tieto siitä että menisin keskussairaalaan niin, että tietäisin että synnytys käynnistetään on jotenkin ihan ylitsepääsemätöntä tälläselle ihmiselle, kenellä on omasta takaa olemassa pieni sairaalakammo. 

Aika on menny ihan järkyttävän nopeesti, sain vasta 8. elokuuta tietää koko asiasta, vaikka oltiinkin se jossain alitajunnassa tiedetty jo pidempään. Elokuusta tosin on vasta 3 kuukautta. Super nopeella kelauksella oon siis joutunu hankkimaan kaiken ja käymään kaikki tarvittavan läpi mut nyt ollaan onneks jo voiton puolella, mitään ei oikeestaan melkeen enää puutu. 

Neuvolassa kumminkin kaikki oli paremmin kun hyvin, niinku on kokoajan ollut, eikä käyntiä enää sen takia tässä näin loppu vaiheessa tarvita. Kuulemma kyllä joskus nuorilla vielä viimisillä viikoilla pitää paljon neuvolassa aikoja, ettei mitään odottamatonta tapahdu. Kaikki mun kohdalla ollut kuulemma alusta lähtien niin hyvin, että saan kyllä ajan jos jotain ilmenee mutta jos mitään ei ilmene niin jos ei käynnisty seuraavaan muutamaan viikkoon, niin sitten vasta neuvolaan. Eiköhän se sieltä tuu, omalla ajallaan. Saas nähdä tuleeko ennen ensviikon maanantaita tai vasta lasketun jälkeen. Mulla se laskettu ei kyllä oo niin pitävä kun yleensä muilla, sillä sain sen verran myöhempään vasta tietää. 

Puhuttiin tänään neuvolan jälkeen mun äidin kanssa siitä, että en saa yöllä enää unta millään. Sittenkun saan, niin nukun älyttömän hyvin yön, mutta jotenkaan enään ei tuu sellasta väsymystä tai sellasta tunnetta, että tarvis mennä nukkumaan. Äiti sano, että voi johtua siitä, että jännittää, mut mua ei oikeestaan jännitä. Mua ei oo koko raskauden aikana jännittänyt yhtään ja oon ajatellu kokoajan jotenkin kauheen positiivisesti sen kaiken, mitä tapahtuu ennenku kotiudutaan synnytyksestä. Okei, kaksi asiaa mitä mua pelottaa on ehdottomasti se sairaalassa oleminen ja sinne meneminen, mulla on ihann järkyttävä sairaalakammo vaikka en koskaan oo sairaalaan joutunutkaan. Toinen asia, mikä pelottaa on ruoka. Suoraan sanottuna esimerkiks turun sairaala, missä samassa on hammaslääkäri ja missä oon aina käynyt hammaslääkärissä, se haisee ihan kamalalle ja se ruoka näyttää ihan hirveelle. No, jos sairaalaruoka ei maistu nii parempi olla sit et mulle kiikutetaan joka päivä subia. Mulla on pieni kutina siitä, että äitiä taitaa kyllä jännittää enemmän kun mua, mulla on vaan kokoajan sellanen tunne että sais jo syntyä. Mulla on ikävä mahalleen makaamista ja joitan muitakin, kun poikaystävän vaatteita.

 Sairaalakassiki on vielä vähän vaiheessa, joka päivä oon ajatellu sen täytellä, mutta ensimmäisekseen ne karkit hävis sieltä jonnekkin (mä en siis ainakaan syönyt niitä) no, pitää käydä tänään kaupassa ostamassa uudet, jos tällä kertaa en kerkeis syömään niitä. Toisaalta, mulle sanottiin että sitä karkkia tarvii siihen pakkaukseenkin, eli ehkä se on ihan sallittua et mä söin ne ensimmäiset karkit. Mun olotila on muuten tosi hyvä, ollut koko raskauden ajan, mulla ei oo mitään oireita ollu tai ei oo mikään paikka kolottanu ja sattunu johonkin, eli oon päässy helpolla. Paitsi, hedelmiä ja jaffaa on kyllä kulunu ennätysmäärä, ne on ollu koko raskauden ihan must have. Nyt on vaan ollu tota, että millään ei saa unta mutta toivottavasti sekin menee ihan nopeasti ohi.

 Blogi ollut pystyssä pari päivää, ja tällä hetkellä meijän matkaa on tullut seuraamaan sata ihmistä ja blogia on luettu yli kuusituhatta kertaa muutamassa päivässä. Kiitos kaikille. Mua voi seurata myös instagramissa nimellä jennaalexantra, sinne varmaan lisäilen kuvia enemmän synnytyksen jälkeen ja sitten, kun teen jotain muutakin kun otan rennosti. Toivottavasti jäät seuraamaan meijän matkaa oikeelta, lukijat- palkin alta.