18.8.2019

Oon tullut palatakseni

Mun on pitäny alottaa tän postauksen kirjotus jo viimiset 6-kuukautta, mutta oon nyt unohtanu koko homman. Mul on sellanen tunne just nyt kun kirjotan tätä et kauheesti on tapahtunu mut samaan aikaan niistä asioista on tosi vaikee kirjottaa.

Suurin asia mulle on nyt ollut se, et sain peruskoulun päätökseen ja sain koulupaikan turusta minkä alotan joko ensivuoden alussa tai ensvuoden syksynä. Kaikki on tosi auki tällä hetkellä, mutta ollaan kumminki muuttamas enskuussa takasin turkuun ja en tiiä onks se kauheeta vai ihan hyvä juttu. Oon kumminki asunu porissa nyt 3 vuotta, ja oon kokoajan odottanu et täältä pääsee pois mut just nyt on tosi vaikee ajatella et olisin lähdössä täältä. Turkuun muutto ei kumminkaan pelota, koska oon muutenkin ollu siellä tosi paljon vaikka oon porissa asunukkin nyt tosi kauan.

Koko kesäloma meni jotenkin tosi nopeesti, vaiks välil tuntu et on tosi hidasta menoa päivästä toiseen. Oltiin tosi paljon kesällä turussa mun äidin luona ja seilattiin millon missäkin niin ehkä se sitten on syy tähän että miks aika meni loppujen lopuks niin nopeesti. Koulun sain hyvässä ajassa suoritettua (oikeesti viimisen kokeen tein 2 päivää ennen todistusten jakoa) ja sain opettajalta tosi paljon apua siihen, että jotkut kokeet sain tehdä tietyllä tavalla. Olin myös ihan varma etten pääse lähihoito-opiskeluihin turkuun, mut sain kumminkin koulupaikan ja sain myös siirrettyä sen ensivuoteen. Vielä en millään haluais laittaa poikaa päiväkotiin ja siksi kysyinkin että jos saisin sitä koulua siirrettyä. Onneks se onnistui ja kävin koululla juttelemassa ja kirjottamassa papereita ja meen käymään siellä vielä ensiviikolla. Naurettiin sitä opon kanssa kuinka hassua, että mun pitää vanhemmilta pyytää allekirjotus koulupaikan siirrolle, vaikka mulla on kotona jo jälkikasvu kenestä huolehtia. Ei kuulemma oo montaa kertaa ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, missä alaikäinen hakisi opiskelujen siirtoa 16-vuotiaana äitinä. Olisin kyl omalla tavalla halunnu lähteä jo opiskelemaan tänävuonna, mutta minkäs teet, katotaan uudelleen tammi tai syyskuussa.

Kevin täyttää ensviikolla jo 9 kuukautta, ja on ihana oma pirtee ittensä, ei oo oikeestaan minkäänlaisia ongelmia ollut, edelleenkään. Elämä on rullannu omalla painollaan tosi hyvin siitä päivästä lähtien kun kotiuduin synnäriltä. Kevinille on tullu pari hammasta alas ja se on oikeestaan ollut ainoo hetki millon on ollut oma jaksaminen koetuksella. Siitäkin silti ollaan selvitty. Oon ollu muuten tosi paljon aktiivisempi nyt somessa (instagram, tiktok, snapchat) Kirjotin viimeks myös siitä lehtihaastattelusta, sen jälkeen musta tehtiin radiohaastattelu liittyen mun teiniäitiyteen. Oon myös nyt saanu tosi paljon yhteistyö-pyyntöjä ja suurimman osan niistä oon ottanut vastaan, jos on ollut sellanen yhteistyö mikä on kuulostanu hyvältä ja on ollut mielenkiintoen. Jotenkin hassuu ajatella et nykyään mua seurataan tosi paljon somessa, ja mua tosi paljon tunnistetaan jos liikun jossain.

Blogia ajattelin tosiaan herätellä, onhan tätä kiva tulla kirjottelemaan. Katotaan kuinka usein saan tänne jotain päiviteltyä. Muutama juttu mulla ainakin on jo mielessä. Ensikuussa pitäs muuttaa takasin turkuun, joten jos sillon viimeistään sais koko tän homman taas rullaamaan. Kunhan nyt vaan saisi noi muuttohommat sun muut edestä pois. Ollaan itseasiassa huomenna menossa kattomaan sitä kämppää, mihin muutan ensikuussa.

Muista liittyä lukijaksi jos mun meininki kiinnostaa, ja kommentoi risuja sekä ruusuja alas. <3

Instagram: Jennaalexantra

Snapchat: Jennalexantra (1 x A)

Tiktok: Jennaalexantra