Mun blogi on ollu hiljaisuudessaan muutaman kuukauden, mut oon ajatellu et voisin taas ruveta kirjottelemaan tänne useemmin, mua kumminkin niin moni somessa seuraa. Viime viikot on menny tosi nopeesti, poika saa nimen jo ensviikon lauantaina. En varmaan tuu selviimään siitä, kun poikaa sanottu koko raskauden ja syntymän jälkeen urkiksi tai Urhoks ja nyt pitäs ruveta kutsumaan omalla nimellään. Onneks päätettiin jättää Urho pojan toiseks nimeksi, niin tuskin niin kauheesti väliä että miten kutsuu. Tiedettiin kumminkin alusta lähtien että halutaan pitää Urho toisena nimenä. Blogin herättelyä eloon ja sitä rataa, minkälaisia juttuja haluisitte täältä kuulla? Oon ollu tosi laiska nyt vaan muutaman kuukauden, että mitään ei oo saanu aikaseks, mutta entä jos nyt rupeisin saamaan jotain aikaseksi.
Nää postausten otsikot on muuten tosi tylsiä, mut en oo yhteenkään keksiny mitään sellasta osuvaa, mistä tietäis mitä postaus sisältää. Blogi on kumminkin saanu ihan älyttömästi uusia lukijoita, joten sen takia ihan ajattelin tän toteuttaa nyt tässä vaiheessa, niin pääsette tekin nytten tutustumaan muhun enemmän. Jos tälläset postaukset kiinnostaa, jää lukijaksi sillä musta tuntuu että tää blogi tulee eniten koostumaan tälläsistä haasteista & kuulumisista & vauva-jutuista.
...Oon ihan älyttömän herkkä ihminen. Meinaan tällä sitä, että jos joku esimerkiks kehuu mua tai sanoo että esimerkiks ikävöi mua, nii siinä menee muutama sekuntti et mä rupeen kuivattelemaan mun kyynelkanavia. Äiti on samallainen, joten luulen et tää on joku juttu geeneissä. Joskus tää on super ärsyttävää, kun heti rupeen itkemään, enkä sillon pysty keskustelemaan mistään.
...Vihaan lakanoiden vaihtamista yli kaiken. Se on asia, mikä saa mut joka kerta ihan järkyttävän raivon partaalle ja nukun mielummin ilman peittoa, kunhan mä en vaan oo se ketä ne lakanat joutuu vaihtamaan. Tällä meinaan siis eniten pussilakanaa.
...Mun koko raskauden heikkous on ollu hedelmät. Voisin oikeesti syödä kilon mandariineja tosta vaan, ilman että tekis ees pahaa. Mulla on itseasiassa tälläkin hetkellä mandariini tossa vieressä, jonka ajattelin syödä tän kirjotuksen jälkeen.
...Rakastan kuvata kaikkea turhaa. Mun on pakko ottaa kuva jokaseta ruuasta mitä syön, jokasesta uudesta vaatteesta, jokasesta kerrasta ku pilvet näyttää kivoilta tms. Kuvaaminen on mulle omanlainen pakkomielle ja sen takia mulla on snapchat älyttömän kovassa käytössä.
...Mulla on järkyttävät ennakkoluulot uusia ruokia kohtaan. Haluisin älyttömästi käydä syömässä esimerkiks sushia, mut en vaan uskalla. Sama ravut, en uskalla. Tää on asia, mikä ärsyttää tosi tosi paljon, koska mä tykkään kokeilla kaikkea uutta.
...Herkuttelen omalla tavalla. Mä en hirveesti tykkää suklaasta, tai karkeista. Välillä niitä kyllä syö, mutta mun lemppari herkku on kurkku/porkkana/ranch-dippi tai kuningatar- vauvan piltit. Ne on mun mielestä ihan parasta maailmassa.
...Mun toinen silmä on melkeen sokea. Musta tuntuu et mun oma poikaystäväkään ei tiedä tätä musta, mutta mä siis olen toisesta silmästä 95% sokea. Mulla on silmälasit, mitä pitäs käyttää toisen silmän vahvistamiseksi, mutta koska oon tyhmä, en oo käyttänyt ja sen takia mun silmä menee kokoajan huonompaan ja huonompaan kuntoon. Mulla oli pienenä peittohoitoa, mutta revin aina sen lapun pois, joten sen takia ollaan tässä pisteessä.
...Oon hamstraaja. Mun on pakko ostaa aina vaatteita tai ihonhoito tuotteita, mitä en oikeesti loppujen lopuks ees tarvii. Myin just mun vanhoja vaatteita pois ja sain niistä n. 500 euroa rahaa, mulla vaan on aina se ongelma et mä en jaksa myydä niitä vaatteita ja laittaa postiin. Kiitos äiti, et tällä kertaa sä hoidit sen mun puolesta.
...Rakastan siivomista. Mun kämpässä on melkeen aina siistiä, paitsi nyt oon ollu jonkun aikaa tosi laiska, enkä oo saanu aikaseks siivota kunnolla. No, ehkä se tästä.
...Pesen AINA pyykkiä. Mulla on joka päivä pyörimässä ainakin yks koneellinen pyykkiä. Mä tykkään pestä pyykkiä ja jos mulla ei oo pestävää pyykkiä, nii sit mä teen sellasta. Mun on myös pakko aina laittaa kerran käytetyt vaattet pesuun, koska emmä tiedä, vaatteiden peseminen on parasta ikinä.
Tässä oli taas yks postaus, mikä on tehty tälleen kauheessa kuumuudessa puol neljän aikaa yöllä, eikä ees väsytä. Haastan jokasen tekemään tän saman postauksen, ihan sama vaikka olisit tehny jo, aina voi tehdä toisen.
Tottakai oon edelleen vasta 16-vuotias, enkä ikinä ajatellut että saisin ensimmäisen lapsen 15-vuotiaana, mutta silti en mun poikaa vaihtas mihinkään. Hassu ajatella että oon nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä, kun muutama vuosi sitten en edes osannu huolehtia itestäni. Oon myös ruvennu enemmän arvostamaan ihan vaan yksin olemista, päivällä on kiva touhuta omia juttuja esimerkiks käydä salilla tai tallilla kun poika nukkuu päikkäreitä. Tottakai olin aluks plussatestin jälkeen pienessä shokkitilassa, mutta ultran jälkeen kaikki muuttu, olin oikeestaan onnellinen siitä että saan lapsen. Asiaan tietty vaikutti paljon se, että vanhemmat molemmin puolin ja suku suhtautu poikaan oikeestaan hyvin, mun äiti oli innoissaan ja niin myös poikaystävän äiti. Eniten plussan jälkeen huoletti että miten saan koulun suoritettua, mutta sekin ymmärrettin ja saan suorittaa koulun viimisen vuoden loppuun tenttimällä. Yhteishakuun aijon hakea vasta vuoden päästä, kun poika on yli vuoden ikäinen, vielä tän ikäsenä en halua toista päivähoitoon tai muuhun viedä. Synnytyksen jälkeen kumminkin mun elämä on tuntunu tosi paljon paremmalta, mulla on täällä syy herätä joka päivä ja mulla on syy jaksaa vaiks välil tuntuu ettei jaksaiskaan, uskokaa tai älkää se tuntuu hienolta. 
