Eilen poika täytti 3 viikkoa ja aika menee oikeesti älyttömän nopeesti, tuntuu et olisin ihan äskettäin lähteny synnärille.
Kaikki on kumminkin menny paremmin ku hyvin, vaikka poika nyt suurimmaks osaksi syö ja nukkuu mutta kyl sen huomaa et mitä enemmän päiviä kuluu nii sitä enemmän toinen rupee olemaan hereillä. Mulla olis viel toistaseks siis järkyttävästi aikaa tehdä kaikenlaista kun toinen nukkuu, mut jotenkin aina tekee vaan mieli istua ja olla, ilman että tekis mitään. Päivät käy silti välillä tosi tylsiks mut silti aika menee järjettömän nopeesti. Puhuin raskauden lopusta mun univaikeuksista, ja niistä ei onneks oo ollu tietookaan enää sen jälkeen kun synnäriltä päästiin pois (mulla on kyllä tunne että ne kovat sängyt olis valvottanu ihan ketä tahansa)
Olin viikoloppuna ekaa kertaa kuukauteen käymässä turussa, meijät haettiin autolla torstaina ja heitettiin takasin poriin sunnuntaina. Seuraavaks ollaan menossa 22.12 ja tullaan sitte vasta ensvuoden puolella takasin.
Omat fiilikset on tällä hetkellä kyllä älyttömän hyvät, alkuun oli väsymystä mut se kyllä johtu niistä sairaalan kovista sängyistä. Oon ruvennu taas synnytyksen jälkeen enemmän päivittämään snapchattia, ja on tullu naurettua sitä, miten mulle kirjotetaan miten meijän lapsi voi kuolla hikkaan ja eilen aamulla tuli myös viesti että `oot liian nuori, voitko laittaa sen takaisin` Ollaan tässä mietitty, että miten hemmettiin se oikeen pitäisi laittaa takasin? Mun elämän matkan varrella on ollu paljon suurempia asioita, kun se että jotkut laittelee anonyyminä tollasta mulle. Ihan naurattaa se, miten ne olettaa että mua kiinnostais. Sinänsä älyttömän hienoa et joku mulle täysin tuntematon jaksaa vaivautua miettimään mun elämää niin paljon, että jaksaa kirjotella mulle. Ainaki huonoina päivinä, mitä nyt harvoin on, niin ne piristää ihan älyttömästi, kun joku tulee kertomaan miten mun pitäs kasvattaa mun lapsi. Hassua on myös se, miten ihmiset ei ymmärrä että kyse on kumminkin meijän lapsesta, niin eiköhän me hoideta ja kasvateta hänet sitten ihan omalla tavalla.
Vauvan rytmi niinku jo alkuun sanoin niin on hiukan muuttunut alusta. Ensimmäiset 2 viikkoa oikeesti vaan söi ja nukkui, mut nyt on ruvennu olemaan muutamaa tuntia hereillä, vaikka kyllä edelleen nukkuis suuremman osan, mut pakko iltasin pitää vähän enemmän hereillä, että yöllä sitten suostuu nukkumaan. Kuulostipa kamalalle toi pakko iltasin pitää hereillä. Tarkotin siis sitä, että en anna iltasin nukkua niin kauaa, että herättelen kaks tai tunnin ennen ku pitäs nukkumaan mennä, niin saa toinen sitten unen päästä kiinni ja sillon saan ite kanssa nukuttua.
Muuten poika kasvaa ihan älyttömän nopeesti. 56cm kokoset vaatteet rupee käymään jo pieneksi. Mä kyllä muistan ku loppuraskaudesta olin ihan paniikissa että mitä jos poika onki kauheen lyhyt, ku ei mulla ollu yksiäkään 50-koon vaatteita. Syntymä pituus kumminki oli 51cm joten ei tullu kauheeta paniikkia. Poika syö myös ihan älyttömästi, tuntuu et mikään maito määrä ei vaan riitä. Neuvolasta sanottiin vaan että anna syödä jos on nälkä, mut välillä yöllä on ärsyttävää heräillä monta kertaa, jos poika on nukahtanu kesken syönnin enkä oo saanu enään hereille, niin sitten herää seuraavan tunnin sisällä taas syömään. Poika on muutenkin järjettömän hidas syömään, ja useasti nukahtaa kun saa tuttipullon suuhun. Minne sitä tosiaan olis noin pienellä kiire. Ristiäisiä ollaan mietitty tammikuun loppuun, ja ruvetaan niitä kohta tässä miettimään kun vaan sais noi joulu-jutut pois tieltä. Arki on kumminkin vielä toistaseks ollu helppoo, vaikka välillä on ollu unettomia tunteja yöllä. mutta ne kuuluu asiaan. Aluks aina pelotti hirveesti mut ei tätä kyllä enään vaihtais mihinkään.
Raskausaikana aina mietin että miten äidit pystyy lässyttämään omalle lapselleen, että eiks ne pidä itteensä ihan hulluna, mutta nytten ku itekki oon ruvennu tekemään samaa nii ei tää kyllä tunnu enää mitenkään ihmeelliselle. Toinen pelko oli se, että jos poika nukkuu vieressä niin että yöllä vahingossa kiepsahtaisin päälle, mutta nyt 3 viikon aikana oon huomannu että on mulla sen verran suuri äidinvaisto, että herään siihenkin jos toinen liikkuu unissaan tai pitää pienenkin äänen. Meillä oli viime viikolla järkyttävä flunssa molemmilla, mulla nuha joka sit tarttu poikaan ja se oli kyllä yks työmaa kotikonstein saada se räkä pois. Kokeiltiin kaikkea ja sitten lopuks valkosipuli autto hetkellisesti, ja eiku sitten aamulla ostamaan nenäimuri ja oli siitä kyllä ihan järkyttävän isoapu, kaikkee ne oikeesti keksii.
Homma kusi joulukalenterin osalta, mutta ehkä siitä selvitään. Asetin itelleni marraskuus tavotteeks saada tehtyä 3 koetta vielä tänävuonna ja kaks niistä oon saanu tehtyä. ja kaks voisin tehä vielä ensviikolla, jos saan ne opettajalta ajoissa. Sitte voisin ihan hyvällä mielellä olla loppu vuoden ja jatkaa opiskelua sitten ensvuoden alussa. Hommii on ihan älyttömästi, mut oon mä kaikesta muustaki selvinny nii uskon, että tää koulu on ihan iisi homma. Eniten kyl pelottaa ne matikan kokeet, en meinaan oo viimiseen 1,5 kuukauteen ees avannu matikankirjaa, ohhoh. Tässä oli omat fiilikset ja kuulumiset tiivistettynä, oli hetki ihan kiva vaan antaa käsien tehä tehtävänsä ja kirjottaa mitä mieleen tulee. Jos oot uusi täällä, muistathan liittyä lukijaksi blogiin oikeelta, painamalla `lukijaksi` tai liity lukijaksi-nappia niin saat aina ilmotuksen ensimmäisenä mun postauksista.
