Mun piti tänne kirjotella jo keskiviikkona tai torstaina, mut sairaalan kovat sängyt valvotti mua joka yö, joten ei mul ollu mitään energiaa kirjotella tänne. Mä, tai oikeestaan me kotiuduttiin eilen aamupäivällä, mentiin tiistai illalla 19 aikaan yhtenä porin keskussairaalaan ja mä tulin takasin kahtena. Meijän piti päästä jo torstaina kotiin, mutta hoitajat halus tarkkailla vauvan painon nousua vielä yhen päivän, niin me lähettiin sitte vasta perjantai aamulla. Oon ihan kiitollinen siitä, että päästiin jo niin aikasin pois, meinaan porissa kuulemma on ollu käytäntö tarkkailla teinien lapsia pidempään. Ne sairaalan siteet, alushousut ja sängyt oli kyl saatanasta, varsinkin ku öisin vieressä nukku tollanen koiran unta nukkuva vauva, joka vähän väliä säpsähteli unissaan, ei siinä kyl pahemmin saatu nukuttua.
Hassua, miten vielä maanantai - tiistai välisenä yönä kirjottelin tänne tiistaita varten postausta, ja postauksen alkuun luki ``Eilen mulla oli laskettuaika, ja mulla ei oo minkäänlaista tuntemusta siitä, että vauva olis kohta tulossa maailmaan`` No, siitä se sitten alkokin. Heräsin tiistai aamulla joskus 12 aikaan, makailin sängyssä ja yhtäkkii vatsa rupes sattumaan kymmenen minuutin välein. No, ajattelin et ei tää mitään kaikki menee ohi. No, mutta ei mennyt. Alotin aamun normaalisti, kävin suihkussa ja laitoin vaatteet päälle ja menin takas mun sänkyyn. No, jossain kohtaa kipuja tuli tiheempään ja me lähettiin kävelemään ulos. Kävely autto, ku olin liikkeellä en tuntenu yhtään kipuja. Kumminki, ku päästiin sisälle niin ne supistukset vaan voimistu, enkä pystyny olemaan paikallaan. Hetken päästä tajusin et ei helvetti, niitä supistuksia tulee 5 minuutin välein. No, sit päätin et haluun sairaalalle ja me lähettiin ajamaan n. 19 aikoihin, sairaalalla mut laitettin käyrille ja olin tässä vaiheessa muutaman sentin auki, ja kivut oli jollain tasolla kipeät, mutta ne meni tosi nopeesti ohi. Mut siirrettiin osastolle käyrille ja osastolla istuttiin ja juteltiin 20.00-23.00 jonka jälkeen lääkäri tuli laittamaan mulle epiduraalin (joka ei tässä tilanteessa enää toiminut) ja antamaan unilääkkeen, että saisin unta. No, me kaikki mentiin nukkumaan joskus puol yhden aikaan yöllä ja sain ihan hyvin nukahdettua.
Nukkuessa kumminkin supistukset voimistu ja heräilin vähän väliä niihin, mutta sain aina nukahdettua takasin unilääkkeen ansiosta. Heräsin kolmen jälkeen yöllä jonka jälkeen en enää saanu unta, supistukset voimistu ja voimistu ja koitin saada unta, mutta en saanu, koska avaavat supistukset oli siirtyny kohdulle. No, siinä kärvistelin muutaman tunnin kivussa, kunnes mun lapsivedet meni kello 04.55, jonka jälkeen mua pyydettii nousemaan sängystä ylös ja ku nousin, tipahdin lattialle, tai oikeestaan jalat vaan petti alta. No, ponnistamaan rupesin 05.00 ja poika oli maailmassa jo 05.04.
Poika synty terveenä vähän yli viis aamuyöstä. Painoa ja pituutta toisella oli 3654g ja 51cm. Synnytyksestä jäi äärettömän hyvä fiilis, kipua oli mut ponnistus kesti niin vähän aikaa, et ei sitä kerenny ees ajatella. No, meijät siirrettiin sit n. puol 9 aikaa aamulla perhehuoneeseen ja nukahdettiin kaikki kolme hetkeksi, jonka jälkeen äiti tuli käymään moikkaamassa.
Mun tän hetkinen kunto on ihan sairaan hyvä, kaikki kipu jäi oikeestaan sairaalaan, oon joskus kuullu sanonnan et nuoret synnyttäjät palautuu synnytyksestä nopeesti, ja tää pitää paikkansa ainakin mun kohalla. Tuskin kukaan uskois, et olin synnyttämässä 5 päivää sitten. Jopa omat vaatteet mahtuu päälle, mikä tuntuu ihan uskomattoman hyvälle, ei tarvii enää pitää poikaystävän huppareita koko aikaa päällä. Kiitän poikaa hyvistä unen lahjoista, sillä me herättiin tänään vasta puol 4 aikaa päivällä, ja ihan varmasti olisin nukkunu viel pidempäänkin, mutta päätin nostaa itteni väkisin ylös sängystä. Poika syö kolmen tunnin välein ja sitten taas nukkuu seuraavat kolme tuntia, ja hyvä niin, saan mäkin sairaala sänkyjen jälkeen levättyä. Postauksien tahtia en vielä tiiä, mulla on pari vanhaa postausta valmiiks kirjotettuna, jotka voisin jossain kohtaa julkasta tänne. Totuttelen nyt uuteen arkeen ja tähän kaikkeen. Kiitos kaikille onnittelijoille, en oo suurimpaan osaan jaksanu tai viittiny vastata, sillä niitä on tullu oikeesti paljon. Oon kumminkin jokasen niistä lukenut, kiitos.
Mun tän hetkinen kunto on ihan sairaan hyvä, kaikki kipu jäi oikeestaan sairaalaan, oon joskus kuullu sanonnan et nuoret synnyttäjät palautuu synnytyksestä nopeesti, ja tää pitää paikkansa ainakin mun kohalla. Tuskin kukaan uskois, et olin synnyttämässä 5 päivää sitten. Jopa omat vaatteet mahtuu päälle, mikä tuntuu ihan uskomattoman hyvälle, ei tarvii enää pitää poikaystävän huppareita koko aikaa päällä. Kiitän poikaa hyvistä unen lahjoista, sillä me herättiin tänään vasta puol 4 aikaa päivällä, ja ihan varmasti olisin nukkunu viel pidempäänkin, mutta päätin nostaa itteni väkisin ylös sängystä. Poika syö kolmen tunnin välein ja sitten taas nukkuu seuraavat kolme tuntia, ja hyvä niin, saan mäkin sairaala sänkyjen jälkeen levättyä. Postauksien tahtia en vielä tiiä, mulla on pari vanhaa postausta valmiiks kirjotettuna, jotka voisin jossain kohtaa julkasta tänne. Totuttelen nyt uuteen arkeen ja tähän kaikkeen. Kiitos kaikille onnittelijoille, en oo suurimpaan osaan jaksanu tai viittiny vastata, sillä niitä on tullu oikeesti paljon. Oon kumminkin jokasen niistä lukenut, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti