19.11.2018

8 x asioita, joista olen kiitollinen

Viimiset viisi postausta on liittynyt mun raskauteen, joten tänään ajattelin kirjotella jostain muusta. Mun laskettuaika on tänään, eikä kyllä oo minkäänlaista merkkiä että toinen haluis ulkoistautua, sais kyllä jo sen tehdä. Tänään kirjottelen teille asioita, joista mä oon tänään, tai ylipäätänsä nyt tässä elämän tilanteessa ihan järkyttävän kiitollinen. 

1. Perhe/läheiset/poikaystävä

Helppo alottaa kirjottaminen tästä, sillä mulla on tunne että tää olis jokasella listan kärkipäässä. Oon kiitollinen siitä, että mun perhe, poikaystävä ja muut läheiset on vieny mua elämässä eteenpäin ja nostanu mut ylös kun oon kaatunu ja kantanu mua sillon, kun en oo ite jaksanu mennä elämässä eteenpäin. Kiitos siitä, että mun perhe ja läheiset on kehunu mua sillon kun on ollu siihen aihetta ja torunu mua sillon kun oon tehny jotain väärin. Nykyään on hieno kuulla, kun eniten perhe kehuu mua siitä, miten oon kasvanu irti mun menneisyydestä ja pahoista ajoista, ja myös siitä kuinka erilainen oon verrattuna mun niin sanottuun entiseen elämään. Se tuntuu ihan älyttömän hyvältä, että mä oon niin paljon erillaisempi, mitä olin muutama vuos sitten ja myös jokanen mun läheinen on huomannu sen, ja se on myös hienoa, että ne muistuttaa mua siitä todella usein siitä, kuinka pohjalla mä oon joskus ollut ja missä mä oon nytten. Kiitos myös siitä, että ootte ollu tukena viimiset kolme kuukautta. ja että ootte auttanu mua parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

 

 

 

 

2. Ystävät

Halusin kirjottaa tästä erikseen, koska mulle nää on ollu ihan järkyttävä päivien pelastus joka päivä. Ne on samalla tavalla nostanu mua ylös ku mulla on ollu vaikeeta ja ne on myös ymmärtäny mun päätöksiä ja pitäny mun puolia monissa asioissa viimisen vuoden aikana. Esimerkiks meillä porissa oli tosi tiivis porukka, tai no onhan se tiivis edelleen, jokanen autto toista jos jollekki tapahtu tai tuli jotain ja se ilmapiiri oli ihan käsittämättömän hyvä. Olisin viihtyny viel enemmään kyseisessä paikassa, mut emmä nytkään kaukana oo, oon silti siellä vaikka asunki eri osotteessa nykyään. Parempaa porukkaa ei oikeesti vois toivoo tollasessa paikassa, ja seki on outoo, miten tollasesta paikasta voi tulla mulle ja monelle muulle ku toinen perhe. Kukaan, ketä siellä ei oo asunu ei tiiä mitä mä tarkotan, mutta ne ketkä on asunu ja asuu edelleen tietää mistä mä puhun.

3. Porin työntekijät

Meni varmaan tuhat ja yks vuotta miettiä että miten mun pitäs kirjottaa toi silleen järkevästi, mutta te tiiätte mistä mä nyt puhun. Kiitos teille et ymmärsitte mua vaikeinaki aikoina ja autoitte mua olemaan se, mitä mä oon nykyään. Aina oli ihminen läsnä elämässä, ja tiesi et voi puhua jos tuntu siltä. Kiitos, että te teette just tota työtä, ja autatte nuoria eteenpäin ja annatte jokaselle mahdollisuuden. Te ootte se syy, mitä mä oon tänäpäivänä.

4. Oon myös kiitollinen jokasesta vastoinkäymisestä

Jokasesta asiasta, joka on antanu elämälle pakkia ja jonka kautta oon ymmärtäny mun oman parhaan. Ei oo todellakaan ollu helppo matka tähän päivään, jokanen putoominen korkeelta on sattunu mut ne on myös opettanu ihan älyttömästi. Viimiset kaks tai kolmevuotta ei todellakaan oo ollu mulle tai mun perheelle helppoja mun takia, mut silti koko tää matka on ollu älyttömän mahtava omalla tavalla kulkee. Oon oppinu älyttömästi uusii asioita, kasvanu henkisesti ja fyysisesti, saanu helvetin tärkeitä kavereita, tutustunu mahtaviin aikuisiin ja ennen kaikkee muuttunu omasta sekä muiden mielestä ihan älyttömästi.

5. Mun tämän hetkisestä elämästä

Kaikki on hyvin. Mulla ei oo mitään stressiä mistään, tiiän että kaikki menee eteenpäin omalla painollaan ja että mun ei tarvii just nyt miettiä yhtään mitään. Viimiset hetket raskaana mulla on oikeus vaan maata, kattoa netflixiä, kirjotella tänne ja vaan olla. Mikään ei oo tällä hetkellä elämässä huonosti, mulla on ihana perhe, poikaystävä ja kaverit, ja ne on tällä hetkellä mun elämässä kaikken tärkeintä, sekä myös toi syntymätön muljaaja, joka tälläkin hetkellä tunkeilee mun kylkiluiden alle, puol kahen aikaan yöllä. 

6. Siitä, että vihdoin ja viimein enskesänä muutan takasin turkuun

Oon asunu porissa muutaman vuoden, aika on menny älyttömän nopeesti, mutta nyt oon enskesänä muuttamassa takasin turkuun, joko kotiin tai sitten ihan omaan asuntoon. Ihana ajatella, että enskesänä eli seitsemän kuukauden päästä oon taas lähellä mun läheisiä ja vanhempia, ja sitte saan taas elää sellasta normaalia elämää (ja sit saa syödä taas äidin ruokia) Porissa on ollu älyttömän hyvä asuu, mut kyllä mä oon ruvennu odottamaan sitä että täältä lähen kesäkuun puoli välissä. Omalla tavalla se myös jännittää, vaikka kaikki onki ennallaan niinku aina, mutta silti tieto siitä, että mä en oikeesti oo nähny äitiä joka päivä viimiseen kahteen vuoteen, enintään oon nähny sen muutaman päivän viikossa ja se, että en oo pitkään pitkään aikaan asunu turussa. En oo ollu niin vapaa liikkumaan, tekemään ja näkemään kavereita viimiseen kolmeen vuoteen.

7. Jokasesta ihmisestä, ketä on koittanu lannistaa mua

Jokanen negatiivinen palaute jonka oon saanu, on piristäny mun päivää aina jollain tavalla. Ihanaa, että ihmiset luulee että ne tuntee mut ja mun taustat ja sen takii koittaa horjutella mua. Ikävä tuottaa teille pettymys, mut ne on vahvistanu mua älyttömästi. Niiden kautta oon ruvennu uskomaan siihen, että mä onnistun kaikessa mitä mä teen. Ihanaa on myös se, että te seuraatte mun juttuja, mut samalla väitätte et teitä ei kiinnosta mitä mä teen ja koska. 

8. Raskaus

Kiitollinen oon myös siitä että mun raskaus on kokoajan menny älyttömän hyvin, ei oo ollu mitään kipuja tai ongelmia, sekä jokasessa rakenneultrassa asiat on aina ollu paremminku hyvin. Yheksän kuukautta on ohi, ja kyllä sitä syntymää on ruvennu jo oikeesti odottamaan. Kiitos myös jokaselle, joka on tätä matkaa alusta lähtien seurannu ja tsempannu.

Mietin varmaan tuhat ja yks kertaa tän kirjottamisen aikana, että mun asiat on vaan niin paljon paremmin kun muutama vuosi sitten, ja oon siitä ihan helvetin kiitollinen. Eikä tässä postauksessa korostunut yhtään se, kuinka kiitollinen jokaselle, ketä mua on auttanut, niin oon, mut toivon et jokanen, ketä tuntee et on tullu mainituks tän tekstin aikana, tietää sen, kuinka paljon mua on auttanu.

3 kommenttia:

  1. Ihana piristyspostaus. Sä oot kypsempi ja vahvempi ihminen, kuin moni täysi-ikäinen. Huomaan sen mm. Kohdasta 4 ja 7.
    Just noin elämää pitäis voida tulkita,ett vaikka virheitäkin tekee, niin ne vaan opettaa ja kasvattaa, eikä niitä pidä katua. Ja Kun sä kumarrat yhdelle, sä myös pyllistät toiselle. Eri kaikkia voi miellyttää eikä missään nimessä elää muiden elämää, vaan tää on sun elämä ja sun tulee elää se ittelles. Toiset eivät voi poistaa sun mokia eikä nauttia elämästä sun puolesta. Ei ottaa vastuuta sun asioistas jne. Kyl se oot sä joka elää sun elämää. Tehkööt toiset oman näköisensä elämän.
    Ihan mielettömästi halirutistuksia sulle, kun jaksat toisten lapsellisuuden ja kun rakastat vauvaasi. Hän tuntee sen. Hän ei ole sulle "vahinko" vaan "rakkaudessa syntyvä ihme". Se merkkaa lapselle paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos paljon! Tälläsii kommenttei on aina ihan sairaan kiva saada, tietää sillon et on onnistunu jossain.

      Poista
  2. Kirjotat tosi hyvin!

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista