Lehtihaastattelu? Ristiäiset?

Alotan nykyään varmaan jokasen postauksen sillä, että sanon että mihin oikeen aika menee. Aloitan siis tämänkin postauksen tolla asialla. Tultiin viime viikon maanantaina turusta takaisin kämpille ja tänään on jo perjantai, vaikka mitään ihmeellistä en oo koko viikkona tehnyt. Tein tosin eilen taas koulujuttuja, ja sain matikan kirjan, mutta oon aika varma että mun matikan kirjan tehtävät on sekottunu lukiolaisten kanssa, oli meinaan sellasta hepreaa et oli pakko sulkea koko kirja. Että kiitos Iida vaan ku annoit oman matikan kirjas mulle, varmaan siinä toivossa että voit käyttää mua tekosyynä, ettei sun tarvii opiskella matikkaa. Mun piti viikon aikana mennä varmaan 4 kertaa salille, mutta keskiviikkosen ulvilan terveyskeskus-reissun jälkeen en viittinyt, no olin sitten loppuviikosta muutamat päivät peräkkäin treenaamassa, ja kädet kiittää kyllä siitä. Ai että, mä rakastan ku oot ainoo salilla perjantai ilta-päivällä kun ei kukaan sillon töiden jälkeen sinne enää mene.

Mulle soitettiin keskiviikkona ilta-sanomista ja kysyttiin, haluisinko antaa haastattelun liittyen nun `teiniäitiyteen`. Tietenkin vastasin että haluan, ja annoin haastattelun puhelimitse. Koko haastattelussa meni noin puoltuntia, ja mun haastattelu julkaistiin perjantaina. Ilta-sanomille kiitokset yhteistyöstä, ja tosta haastattelusta tuli kaiken kaikkeudessaan tosi hyvä. Lehtihaastattelun pääset lukemaan tästä! ←

Meillä oli pojan ristiäiset edellisen lauantaina, kaikki sujui hyvin mutkia lukuunottamatta ja poika sai nimekseen Kevin. Ristiäiset alkoi puoli neljän aikaan ja loppui joskus kuuden aikaan. Sen jälkeen mentiin kotiin, ja nukuttiin muutama tunti pojan ja Apen kanssa. Kevin sai ristiäislahjaksi koruja suurimmaks osaksi, hän sai Suomileijona-sormuksen, omalla nimellään ja syntymäpäivällään kaiverretun rannekorun, ja myös helistin käsikorun. Niiden lisäksi sai myös rahaa uuteen turvakaukaloon, kehyksen joka lähti kaiverrukseen, muutaman vaatteen ja maailman ihanimman muumi vauva-kirjan. Meitä oli juhlimassa n. 20 henkeä, ja Urkilla oli kyllä maailman hienoin kakku, siis oli kyllä vielä hienompi mitä olin osannu odottaa. Kevnin toiseksi nimeksi tuli Urho, mutta se me tiedettiin raskaudesta lähtien että se tulee olemaan toinen nimi. Haluttiin pojalle nimi, millä on joku tarkoitus, joten päädyttiin Keviniin, joka tarkoittaa irlanniksi jaloluontoista, ystävällistä ja kohteliasta. Ei myöskään haluttu mitään niin normaalia, ei niin sanotusti mitään suomalaista, vaan joku sellainen mitä ei hirveen usein kuule. 

Kevin-nimeä on rekisteröity suomessa vaan 2000.


Muuten kaikki sujuu omalla painollaan. Koulu edistyy pikku hiljaa ja lupauduin huomenna ja keskiviikkona menemään neljäksi tunniksi kouluun, jotta saisin terveystiedon ja uskonnon kokeet tehtyä. Pitkään aikaan koulussa en oo ollut, mutta emmä kyllä sentään sinne lopullisesti oo palaamassa vielä vuoteen, mä nautin vaan nyt tästä hetkestä. Torstaina pitäs taas lähteä turkuun muutamaks viikoksi viettämään hiihtoloma. Mulla on muutama postaus-idea työn alla, mut koitan ensin saada tän koulun tälläviikolla suoritettua ja sitten keskityn enemmän niihin.