Tottakai oon edelleen vasta 16-vuotias, enkä ikinä ajatellut että saisin ensimmäisen lapsen 15-vuotiaana, mutta silti en mun poikaa vaihtas mihinkään. Hassu ajatella että oon nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä, kun muutama vuosi sitten en edes osannu huolehtia itestäni. Oon myös ruvennu enemmän arvostamaan ihan vaan yksin olemista, päivällä on kiva touhuta omia juttuja esimerkiks käydä salilla tai tallilla kun poika nukkuu päikkäreitä. Tottakai olin aluks plussatestin jälkeen pienessä shokkitilassa, mutta ultran jälkeen kaikki muuttu, olin oikeestaan onnellinen siitä että saan lapsen. Asiaan tietty vaikutti paljon se, että vanhemmat molemmin puolin ja suku suhtautu poikaan oikeestaan hyvin, mun äiti oli innoissaan ja niin myös poikaystävän äiti. Eniten plussan jälkeen huoletti että miten saan koulun suoritettua, mutta sekin ymmärrettin ja saan suorittaa koulun viimisen vuoden loppuun tenttimällä. Yhteishakuun aijon hakea vasta vuoden päästä, kun poika on yli vuoden ikäinen, vielä tän ikäsenä en halua toista päivähoitoon tai muuhun viedä. Synnytyksen jälkeen kumminkin mun elämä on tuntunu tosi paljon paremmalta, mulla on täällä syy herätä joka päivä ja mulla on syy jaksaa vaiks välil tuntuu ettei jaksaiskaan, uskokaa tai älkää se tuntuu hienolta.
Moni rupes synnytyksen jälkeen ja raskaus aikana seuraamaan mua somessa, ja tää asia on tosi paljon jakanut erillaisia mielipiteitä. Jotkut ajattelee, että koska oon nuori niin olisin huono äiti tai että koska oon nuori niin en osais hoitaa omaa lasta, niin hassulta se kyllä kuulostaa. En kyllä oo yhestäkään tollasesta ikinä välittänyt, mä tiedän itse että mä pystyn ja osaan, ne ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti