29.1.2019

Positiivinen raskaustesti 15-vuotiaana

Tiiän että jokanen on kuullut kun puhutaan siitä, miten lapsi ei voi saada lasta tai että nuori pilaa nuoruutensa kun tulee yllätyksellisesti raskaaksi ja päättää pitää lapsen. Mä en oo koskaan kumminkaan katunut sitä että abortti ei ollut mulle vaihtoehto. Päinvastoin, oikeestaan nautin nykysestä elämäntilanteesta. Tunnen että oon saanu mun teinivuodet elettyä sillon vuosina 2015-2017 kun mun elämässä meni ehkä vähän liiankin lujaa. Tottakai välillä on kiva tehdä jotain yksin tai kavereiden kanssa, mutta se ei silti tarkota sitä etten rakastais omaa lasta tai että haluisin muuttaa mun elämää jollain tavalla. Aluks ahdisti tosi paljon olla yksin lapsen kanssa, kun poikaystävä tai kukaan muu läheinen ei asu porissa, missä mä vielä toistaseks asun. Nykyään mun elämä tuntuu erillaiselta, osaan arvostaa omaa pikkuveljeä eri tavalla ja osaan myös olla toisten lasten kanssa, sillä enne omaa lasta toiset lapset tuntu jotenkin kamalalta, jos niitä joutu jäädä hoitamaan. Oman lapsen syntymän jälkeen oon myös ruvennu enemmän miettimään tulevaisuutta, sitä mitä haluun opiskella, missä haluan asua ja mitä töitä haluun tehdä isona, eikä lapsi oo niiden unelmien toteuttamiseen mikään este, niinkun moni luulee.

Tottakai oon edelleen vasta 16-vuotias, enkä ikinä ajatellut että saisin ensimmäisen lapsen 15-vuotiaana, mutta silti en mun poikaa vaihtas mihinkään. Hassu ajatella että oon nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä, kun muutama vuosi sitten en edes osannu huolehtia itestäni. Oon myös ruvennu enemmän arvostamaan ihan vaan yksin olemista, päivällä on kiva touhuta omia juttuja esimerkiks käydä salilla tai tallilla kun poika nukkuu päikkäreitä. Tottakai olin aluks plussatestin jälkeen pienessä shokkitilassa, mutta ultran jälkeen kaikki muuttu, olin oikeestaan onnellinen siitä että saan lapsen. Asiaan tietty vaikutti paljon se, että vanhemmat molemmin puolin ja suku suhtautu poikaan oikeestaan hyvin, mun äiti oli innoissaan ja niin myös poikaystävän äiti. Eniten plussan jälkeen huoletti että miten saan koulun suoritettua, mutta sekin ymmärrettin ja saan suorittaa koulun viimisen vuoden loppuun tenttimällä. Yhteishakuun aijon hakea vasta vuoden päästä, kun poika on yli vuoden ikäinen, vielä tän ikäsenä en halua toista päivähoitoon tai muuhun viedä. Synnytyksen jälkeen kumminkin mun elämä on tuntunu tosi paljon paremmalta, mulla on täällä syy herätä joka päivä ja mulla on syy jaksaa vaiks välil tuntuu ettei jaksaiskaan, uskokaa tai älkää se tuntuu hienolta. 

 
 
Moni rupes synnytyksen jälkeen ja raskaus aikana seuraamaan mua somessa, ja tää asia on tosi paljon jakanut erillaisia mielipiteitä. Jotkut ajattelee, että koska oon nuori niin olisin huono äiti tai että koska oon nuori niin en osais hoitaa omaa lasta, niin hassulta se kyllä kuulostaa. En kyllä oo yhestäkään tollasesta ikinä välittänyt, mä tiedän itse että mä pystyn ja osaan, ne ei. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti