Se kuuluisa ensimmäinen, minä(kö)?

Jos jollekkin tää kirjottaminen pitäs olla helppoo, niin mulle. 

Ei meinaan oo mikään ensimmäinen kerta ku oon tässä tilanteessa, kirjottamassa nettiin postausta. Ensimmäisen kerran taisin kirjotella entiseen blogiin vuonna 2010, en ees muista, näitäkin tehty ja ollu miljoonia eri osoitteilla. Tää on mulle jotenkin aina ollu sellanen juttu, mitä oon tykänny tehdä, porukka seuraa mua snapchatissa ja nyt tuli nuottia siitä, että miks en tekis sitä mistä tykkään ja mihin tykkään käyttää aikaa. Vaikka tää ei ookkaan mulle enään mikään uusjuttu ja tätä on joskus tultu tehtyy ihan älyttömästi, nii silti tulee eteen aina tää vaikeus et mitä pitäs kertoa itestään ja mitä pitäs sit jättää kertomatta. 

No, perustiedot mitä ketään ei loppujen lopuks kiinnosta. Oon siis Jenna, 15-vuotta vielä kuukauden, joulukuussa täytän siis vihdoin ja viimein 16-vuotta. Asun virallisesti turussa ja oon siis virallisesti turkulainen, mutta  koulun takia oon nyt joutunut jäämään poriin asumaaan toistaseksi. Suunnitelmissa olis muuttaa enskesän alussa takasin turkuun, jos ja kun saan koulusta päättötodistuksen. Motivaatio on tällä hetkellä jostain syystä tosi suuri koulun suhteen, joten uskon että saan suoritettua koulun seuraavassa puolessa vuodessa. Käyn siis 9-luokkaa, kertasin viime vuonna kasia omasta tahdosta, ja sen taki ollaan koulun suhteen vasta tässä vaiheessa. Mulle sanotaan usein et luonteeltani oon tosi rauhallinen ja tuun hyvin muidenkaa toimeen, voisin melkeen kehuskella että se on ihan totta. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, ja ihmisessä pitää oikeesti olla tosi paljon vialla että mä sanon siitä jotain mikä vois loukata, kyllä mä silti paskaa tykkään jauhaa, emmä sitä sentään kiellä. 

Oon siis oikeesti turkulainen, mun vanhemmat ja suurinosa kavereista asuu turussa, mutta vaihtuvan elämäntilanteen mukana vuonna 2017 jouduin muuttamaan poriin, ja täällä mä oon nyt asunu puoltoista vuotta. Ei siinä, oon viihtyny täällä paremminkun hyvin, mutta kyl silti välillä tietyin aika-ajoin sitä kaipaa turkuun, kumminkin siellä on suurinosa mun elämästä. Siltikään ei se muutto sinne takasin oo enää kaukana, 7 kuukautta. Blogin entisenä (ja toivottavasti myös nykysenä)  kirjoittajana vihaan varmaan eniten lukea sellasia ihmisiä, jotka koittaa ylläpitää hommaa liian täydellisenä, mun mielestä on ihan kiva lukea sellaisten ihmisten juttuja, joissa on myös hiukan jotain turhaa ja sellaisten, jotka ei pidä hommaa liian tosina. Mä kyllä myönnän, että luen tosi vähän blogeja, mutta muutama sellanen on, mitä oon muutamia vuosia seuraillut ja jopa pari sellasta, joiden juttuja oon lukenu ihan perustamisesta asti. Oon ite saanu aina tästä kirjottelusta hyvän olon, mun mielestä on kiva jakaa omia ajatuksia ja pienen osan elämästä toisille ihmisille, sellasille ketkä ei tunne ja ketkä ei tuomitse heti ensimmäisten juttujen perusteella, mitä on lukenut. Uskon, että tää matka tulee aika paljon sisältämään pelkkiä asioita mun elämään liittyen, en kumminkaan hirveesti oo se tyyppi, ketä joka päivä kirjottelee että mitä teki kello kaheksan aamulla ja mitä kello viisi päivällä, mun mielestä se on omalla tavallaan ihan älyttömän tylsää luettavaa. Mielummin kirjottelen hyvistä aiheista, jotka oikeesti kiinnostaa ihmisiä, se on hienoa huomata että eri ihmiset jää seuraamaan matkaa ja koitan pitää blogin sisällön aina sellasena, että mun jutut, ehkä joskus vähän typerätkin kiinnostais ihmisiä, joten ehkä sekin vois olla sun ensimmäinen syy liittyä nyt lukijaksi, eikö?

Se, mistä ihmiset kumminkin mua tuntee ja seuraa, tai oikeestaan luulee tuntevansa on se, että odotan esikoista,

15 vuotiaana. Seki jakaa niin paljon ihmisissä eri mielipiteitä, että en ees jaksa vaivautua vielä tässä kohtaa ruveta kirjottamaan siitä sen enempää. Mun laskettuaika kumminkin ylettyy 9 päivän päähän, tarkotus olis syntyä 19.11 mutta sen näkee sitten että viihtyykö vähemmän aikaa vai meneekö yli lasketunajan. Vaikka se jakaakin paljon mielipiteitä niin silti oon huomannut, että ihmisten on silti pakko seurata mun tekemisiä, koska ne haluaa tietää sen, että miten 15-vuotias pystyy selviytymään kaikesta. Tää on mulle kumminkin sellanen aihe, mistä en häpeä puhua, jako se sitten kuinka paljon eri mielipiteitä eri ihmisten kesken.. Joten ehkä se voisi olla sun toisen syy liittyä lukijaksi ja jäädä seuraamaan mun matkaa liittyen tähän kaikkeen, eikö?

En kumminkaan ota tätä kirjottelua liian vakavasti tai liian tosissaa, en ota mitään stressiä siitä että kuin monta juttua kirjotan viikossa, mutta kyllä mä toivon että kun saan alun rullaamaan niin niitä tulisi ainakin muutaman kerran viikossa, tietty myös oman jaksamisen mukaan. Jos rupee tuntumaan ja näyttämään siltä, että aika ei millään riitä tänne kirjotteluun, nii sitten me otetaan taukoa ja kirjotellaan taas sitten, kun pystyy, jaksaa ja on inspiraatiota siihen. Mukavaa olla takasin ja toivottavasti just sä jäät oikeelta `seuraajat`-palkin alapuolelta painamalla seuraamaan mun matkaa tähän kaikkeen. Omia mielipiteitä voi myös aina kirjoitella kommentteihin, lupaan lukea niistä jokaisen.

xoxo Jenna